maanantai 27. kesäkuuta 2016

Juhannustaikaa järviluonnossa

Ei tällä kertaa merellä...

Siriuksen miehistö vietti keskikesän ja valon juhlaa länsisuomalaisessa järviluonnossa, mikä oli tänä vuonna loistovalinta säiden puolesta. Saimme nauttia täysin rinnoin helteestä ja auringosta ja uimavedetkin olivat lämmenneet mukavasti.

Suomalainen meriluonto on lyömättömän upea, mutta mukavaa oli vaihteeksi tarkastella järvi- ja jokiympäristöjen meininkiä. Hienoja juttuja, kerta kaikkiaan.



 Oletko katsonut lumpeenkukkaa tarkasti?

Neidonkorento on kuin lentävä koru. Virtaavan joen maisemissa ja koskien läheisissä suvantopaikoissa näitä sinisenä välkehtiviä kauniita hyönteisiä lenteli sadoittain. Kuvaaminen oli vaikeaa, mutta yhden onnistuin saamaan talteen.

Neidonkorennon tapaa useimmiten erilaisista virtaavista vesistöistä aina joenvarsilta pienille metsävirroille. Tummansinisen koiraan kokonaan värittyneet siivet ja perhosmaisen lepattava lento erottavat lajin heti kaikista muista suomalaisista sudenkorennoista immenkorentoa lukuunottamatta. Nämä kaksi lajia ovat ainoat Suomessa tavatut neidonkorennot.

Koko: 45-49mm. Suurikokoinen, keskimäärin suurin yhtäläissiipisemme. Siivet hyvin leveät, keskikohdastaan leveät, ja siipisuonitus hyvin tiheää. Lentää usein perhosmaisesti lepatellen joenvartta pitkin, siiveniskut melko hitaat.


Ritariperhonen ilahdutti meitä myös. Kookas upea perhonen kiinnostui värikkäistä vaatteistamme ja lepatteli ympärillämme pitkään, välillä kukista mettä etsien. Näin ehdin senkin ikuistaa puhelimen kameralla. Ritarin liitelevä lento ja iso koko tuo mieleen linnun.

 Ritari eli ritariperhonen on yksi Suomen suurimmista päiväperhosista. Sen siipien kärkiväli on noin 65–95 mm. Yläpuolelta ritari on pääasiassa keltaisen ja mustan kirjava. Takasiivessä on myös sinistä. Takasiiven alaosassa on pitkä kannus, jonka tyvellä on punainen täplä. Lento on nopea, voimakasta, suoraviivaista ja pitkäliitoista.

 Myös hyvin rohkean ja uteliaan kyyheppusen kanssa vietimme tovin. Kohtaaminen oli rauhanomainen ja kiinnostus molemminpuolista. Tällä kertaa juhlan kunniaksi tumma puku.

Talttahampaan työnäyte

Joen varrelta löysimme useita majavan risupesiä.  En ole ennen päässyt tutkimaan majavan vaikuttavaa työnjälkeä. Tämän rinnalla kokenutkin piiluttajamestari saattaa mennä hiljaiseksi. Kun lattahäntäisen metsurin puunkaatohommia pääsi tutkimaan ajan kanssa, voi vain ihmetellä, kuinka paljon ja suuriakin puita talttahammas on pannut lakoon jokea padotakseen.

Heräsi haave viettää joskus yö telttaillen noilla majavamailla. Jospa voisi nähdä lattahännän ihan ilmielävänä omassa ympäristössään.


Hienoja luontokokemuksia jälleen. Noita kohtaamisia oli mukava muistella valoisan kesäyön metsänuotiolla tunnelmoiden.


keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Sihius

Paskiaiset!  Lokit ja tiirat, nuo merielämän sulostuttajat. Tunnelma ei olisi rannoilla sama ilman lokkien merellistä kirkunaa, mutta ei se suuremmin huononisi, vaikka nämä luojanluomat puhtaanvalkoiset pommikoneet lakkaisivat täplittämästä veneiden kuomuja kakkapläjäyksillään.

Siriuksen vaaleanbeige kuomu on ilmeisesti oikein houkutteleva maalitaulu, sillä lähes joka kerta, kun veneelle saavumme, on joku ilmojen iloisista taitureista onnistunut tykittämään valkoisenkirjavat roiskeet keskelle kuomua.

Nyt saa riittää! Siriukselle muutti häijykatseinen laiturien kauhu, Sihius, joka käy koko kumisen olemuksensa voimalla taistoon ilmojen paskiaisia vastaan. Sihius lepää kuomun katolla ja lähettää tuimia katseita kaikille, jotka uhkaavat kakkia yläilmoista Siriuksen päälle. Saa nyt nähdä, kuinka paljon kakkalingot kumikäärmettä kunnioittavat, mutta huonokin keino on parempi kuin kauhallinen lokinp....aa. Toivottavasti.



maanantai 13. kesäkuuta 2016

Valoisan kesän tuntua Lähteelässä

Viikonloppuna teimme mukavan yöretken Porkkalanniemen Lähteelään. Sirius ei lähtenyt matkaan yksin, vaan samalla reissulla oli mukana 4 muutakin venekuntaa kerhostamme. Laiturikaveriksi saimme tutun Leaninan. Nämä veneet seurustelevat nätisti jo melkein rutiinilla.


Lauantain sääennustetta kuulosteltiin pitkin viikkoa - tulisiko sadetta vai aurinkoa. Lopulta ilmasto osoittautui aivan ok suomalaiseksi kesäkeliksi. Hiki ei tullut, mutta hyvin pärjättiin. Illalla aurinkokin paljasti meille kauniit kasvonsa ja saunareissulla tuli jo aivan oikean kesän tuntu, vaikka meri olikin vielä raikas uida. No, ihana olohan siitä tulee - viileästä vedestä ja puusaunan löylyistä. Eipä paljoa tarvinnut illalla unta odotella.

Lähteelässä muuten on hyvä muistaa, että kivikkoinen pohja ei suosi uimahyppyjä. Alla kuvassa olevan puusaunan laiturin päässä, aivan keskellä, on iso kivi alle metrin syvyydessä pinnasta. Varoituslaput voisivat mielellään olla nykyistä näkyvämmätkin. 

 

Sunnuntaiaamun taivas aukesi kirkkaana ja sinisenä. Tuntui ihanalta juoda aamukahvia aurinkoisella kannella ja fiilistellä venelaiturin raikasta, kirkkaan sinivalkoista aamutunnelmaa. Kävimme myös Leaninan miehistön kanssa reippailemassa rantakallioilla, metsässä ja lintutornilla. Metsässä tuoksui jo helteisen männikkökankaan tuoksu - se, joka niin kuuluu Suomen kesään.

Lähteelässä avasimme uusien perunoiden kauden, siitäkin lisäboostia kesäfiilikselle. Ei voi mitään, kyllä rannan silokalliolla auringossa nautitut silli ja uudet perunat vaan ovat taivaallisen hyviä. Nelihenkinen miehistömme nautiskeli sujuvasti täyden kattilallisen pikkupottuja. Oliskohan meri-ilmalla mitään tekemistä asian kanssa?


Paluumatkalla meillä aikuisilla oli ilo nauttia matkustajan roolista, kun 6-vuotias pikkukipparimme ohjasi (toki koko ajan valvotusti) Siriusta vakain ottein ja vauhdista nauttien. Siriuksen kuljettaminen 16 solmun matkanopeudella tuntuu pikku käsissä varmasti mahtavalta, onhan se yli tuplasti entisen veneemme matkavauhtiin nähden.

Tuohon alla olevaan kuvaan liittyen: Siriuksen hyviin puoliin kuuluu myös ihana valoisuus. Koska makuuhyttejä lukuun ottamatta veneen tilat sijaitsevat korkealla ja isot ikkunat aukeavat joka suuntaan, veneessä todella pääsee nauttimaan Suomen kesän valosta. Lisää avaruuden tuntua tuo koko veneen levyinen iso avattava kattoluukku sekä avotilan kuomun ikkunaseinä. Ensi talvena teetämme kuomuun myös täyskokoiset kirkkaat sivuikkunat, jolloin jo entuudestaan valoisa veneemme muuttuu lasiterassimaisen avaraksi, kuten jo nimensäkin puolesta Sirius Starlightin kuuluu olla. Itse asiassa Lähteelässä yöpyi samaan aikaan kanssamme toinen Sunmar 870C ja siinä tuo haaveilemamme kuomun ikkunaratkaisu oli tehty. Hienolta näytti!


Upean aurinkoisena päivänä mereltä kertyi vapauden tunnetta, valoa ja happea taas yhden työviikon käynnistämiseen. Kyllä Suomen kesä vaan on hieno!



maanantai 6. kesäkuuta 2016

Taivaanrannanmaalari

Viikonloppuna ihailimme todellista värien ja tunnelmien ilotulitusta Suvisaariston taivaalla. Suomen kesän taivaanrannanmaalari oli ilmeisesti luomiskautensa huipulla vuoroin laveeratessaan herkillä pastelleilla, vuoroin täyteläisin värein herkutellessaan.

Lauantaina juhlistimme veneilykaverimme J:n tutkinnon valmistumista venekerholla. Saunan terassilta aukesi mykistyttävän upea suomalainen kesäyön auringonlasku. Jo yksin tämän näyn takia Suomen kesä on aivan omaa luokkaansa.


Seuraavana päivänä ihailimme Kaapparisaaren rantakallioilta taivaan taiteilijan toista teosta. Nyt sudittiin dramaattisin siveltimenvedoin ja paletin siniset sävyt olivat pääosassa. Taivas muuttui puuskaisessa tuulessa jatkuvasti, mutta tämän sinisen hetken ehdin ikuistaa.

Hienon näköistä, vai mitä?