tiistai 30. toukokuuta 2017

Eat your greens

Eletään vuoden vihreintä aikaa. Mikä aarreaitta ja loputon ruokakomero luonto onkaan nyt, kun joka paikka puskee versoa, ituja ja raikkaanrapeita lehtiä.

Siriuksen tämän kauden ensimmäinen parin yön reissu tehtiin helatorstaiviikonloppuna meille aivan uuteen saareen. Halusimme käydän tuossa paikassa nyt alkukaudesta, kun siellä vielä ei tungeksi väkeä rasittavuuteen asti.

Teimme saaressa useamman tunnin mittaisen luontoretken. Nyt taas tuntuu, että aikaa saisi kulumaan vaikka kannonnokassa tai kalliolla istuskellen loputtomasti. On niin paljon tutkittavaa ja seurattavaa. Lintujen hommailut, muurahaisten rakennuspuuhat, perhosten häät ja kaikki kiehtovan kummalliset kasvit, jotka köynnöstävät, kietoutuvat, ryömivät ja kurkottavat kohti aurinkoa.

Rantakallion kyljestä löysin upean, rehevän litulaukkakasvuston. En tiedä, onko tämä kasvi monellekaan tuttu vielä, mutta jos ei, niin tutustumisen arvoinen ainakin. Litulaukassa on vieno ja miellyttävä valkosipulin maku ja se on oiva lisä veneilijän salaattipöytään. Parasta litulaukka on tuoreena, ennen kukintaa. Alla kuitenkin kuva myös sen tunnistettavasta kukinnasta.


Ihanan vihreä, puhdas ja rehevä litulaukka-aarre!


Valmistin Siriuksella kevään ekat (ruotsalaiset) uudet perunat thaisillin kera ja tuon annoksen kylkeen sopi loistavasti litulaukasta ja veneen varastoista löytyvistä vihreistä silputtu salsa verde.


Aamiaispöytäänkin saatiin tuoretta vihreää, kun venelaiturin vieressä metsän reunassa levittäytyi upea vihreävalkoinen ketunleipämatto. Rapealla leivällä se maistui goudan kanssa taivaalliselta, kun toisessa kädessä höyrysi kauden ensimmäinen veneellä keitetty aamukahvi. Täydellistä!


maanantai 22. toukokuuta 2017

Hyppy märälle kalliolle

Se hetki oli taas. Viime perjantaina, kun Suomeen vihdoin - ainakin hetkeksi - saapui kesä. Se, kun ensimmäistä kertaa tositarkoituksella kannettiin yöpymiskamat Siriukseen ja ladattiin jääkaappiin aika hyvät systeemit. Valmistauduttiin kuin suurempaankin urheilusuoritukseen.

Niin no, olihan se taas urheilusuoritus. Vieras ranta, ruotsinlaivan aallot, märkä kallio. "Joo, tuolla on kiiloille sopivia koloja. On siellä jotain vanhoja lenkkejäkin. On tähän joku joskus pysähtynyt. Koklataan vaan. Näkyyks kiviä, voisko joku tähystää nyt siellä keulassa? Onks se pohja ihan sileeta kalliota? Tuleeko ankkuri sukkana perässä? No hitto, kokeillaan."

Ja sitten.... lähestyminen.... (apua, uskaltaako tolle liukkaalle kalliolle hypätä?)... joo ei oo kiviä.... (pakko hypätä... hirvittää).... enää metri.... kohta on pakko uskaltaa.... iik.... miks minä? satavarmasti lippaan... än-yy-tee-nyt.... ja.... HYPPY!

Pysyin pystyssä. Ei kolissut. Ankkurikin piti.
Siriuksen kausi 2017 on alkanut. Skål sille!