tiistai 30. toukokuuta 2017

Eat your greens

Eletään vuoden vihreintä aikaa. Mikä aarreaitta ja loputon ruokakomero luonto onkaan nyt, kun joka paikka puskee versoa, ituja ja raikkaanrapeita lehtiä.

Siriuksen tämän kauden ensimmäinen parin yön reissu tehtiin helatorstaiviikonloppuna meille aivan uuteen saareen. Halusimme käydän tuossa paikassa nyt alkukaudesta, kun siellä vielä ei tungeksi väkeä rasittavuuteen asti.

Teimme saaressa useamman tunnin mittaisen luontoretken. Nyt taas tuntuu, että aikaa saisi kulumaan vaikka kannonnokassa tai kalliolla istuskellen loputtomasti. On niin paljon tutkittavaa ja seurattavaa. Lintujen hommailut, muurahaisten rakennuspuuhat, perhosten häät ja kaikki kiehtovan kummalliset kasvit, jotka köynnöstävät, kietoutuvat, ryömivät ja kurkottavat kohti aurinkoa.

Rantakallion kyljestä löysin upean, rehevän litulaukkakasvuston. En tiedä, onko tämä kasvi monellekaan tuttu vielä, mutta jos ei, niin tutustumisen arvoinen ainakin. Litulaukassa on vieno ja miellyttävä valkosipulin maku ja se on oiva lisä veneilijän salaattipöytään. Parasta litulaukka on tuoreena, ennen kukintaa. Alla kuitenkin kuva myös sen tunnistettavasta kukinnasta.


Ihanan vihreä, puhdas ja rehevä litulaukka-aarre!


Valmistin Siriuksella kevään ekat (ruotsalaiset) uudet perunat thaisillin kera ja tuon annoksen kylkeen sopi loistavasti litulaukasta ja veneen varastoista löytyvistä vihreistä silputtu salsa verde.


Aamiaispöytäänkin saatiin tuoretta vihreää, kun venelaiturin vieressä metsän reunassa levittäytyi upea vihreävalkoinen ketunleipämatto. Rapealla leivällä se maistui goudan kanssa taivaalliselta, kun toisessa kädessä höyrysi kauden ensimmäinen veneellä keitetty aamukahvi. Täydellistä!


maanantai 22. toukokuuta 2017

Hyppy märälle kalliolle

Se hetki oli taas. Viime perjantaina, kun Suomeen vihdoin - ainakin hetkeksi - saapui kesä. Se, kun ensimmäistä kertaa tositarkoituksella kannettiin yöpymiskamat Siriukseen ja ladattiin jääkaappiin aika hyvät systeemit. Valmistauduttiin kuin suurempaankin urheilusuoritukseen.

Niin no, olihan se taas urheilusuoritus. Vieras ranta, ruotsinlaivan aallot, märkä kallio. "Joo, tuolla on kiiloille sopivia koloja. On siellä jotain vanhoja lenkkejäkin. On tähän joku joskus pysähtynyt. Koklataan vaan. Näkyyks kiviä, voisko joku tähystää nyt siellä keulassa? Onks se pohja ihan sileeta kalliota? Tuleeko ankkuri sukkana perässä? No hitto, kokeillaan."

Ja sitten.... lähestyminen.... (apua, uskaltaako tolle liukkaalle kalliolle hypätä?)... joo ei oo kiviä.... (pakko hypätä... hirvittää).... enää metri.... kohta on pakko uskaltaa.... iik.... miks minä? satavarmasti lippaan... än-yy-tee-nyt.... ja.... HYPPY!

Pysyin pystyssä. Ei kolissut. Ankkurikin piti.
Siriuksen kausi 2017 on alkanut. Skål sille!



keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Lomareissun valmistelua

Kesän pitkä merireissu lähestyy. Kaikkien arjen kiireiden ja epävakaiden kelien keskellä tämä heinäkuun alku on koittanut hiukan yllättäen ja huomaan, että on vielä paljon tehtävää, pakattavaa ja muistettavaa, ennen kuin voimme irrottaa Siriuksen köydet kotilaiturista ja suunnata kohti seikkailua.

Heinäkuusta on sääennusteiden ja sammakoiden mukaan tulossa säiden puolesta vähän sellainen sun tällainen. Niinpä valmisteluissa lähdetään meillä siitä, että joka päivä sataa ja tuulee ja kaikki sitä parempi on ihanaa bonusta. Kirjoja, seurapelejä ja kunnollisia ulkoilukamppeita pakataan mukaan reilulla kädellä. Nyt olemme hyvin onnellisia Siriuksen isosta katetusta, itsetyhjentyvästä ja lämmitettävästä avotilasta ja siitä, että edellisen omistajan asentama uistelutarga jätettiin kuomun alle paikoilleen. Se on nimittäin mainio naulakko ulkovaatteille. Suomen kosteanraikkaat kesäsäät - vaikka pääosin plussan puolella pysyttelevätkin - aiheuttavat päänvaivaa veneissä, joissa märkien sadekamojen säilytys ei hoidu yhtä kätevästi.


Jos helle ei hellisikään, täytyy ainakin venekokin helliä seikkailijoita herkuilla. Kauppalistaa on koottu tunteella ja taidolla. Siriuksessa ei haluta kärsiä nälästä eikä ankeista eväistä. Ruokia ja juomia on jo pakattu melko lailla mukaan. Eilen juuri kaappeja inventoidessani totesin, että säilytystilat ovat mainiot ja suurta iloa kokille tuottaa esimerkiksi kuvassa oleva herkkukaappi, jonne kelpaa kätkeä lämmittävät teet, kahvit ja rommit sekä roima määrä suklaata ja kaikenlaista muuta mukavaa.


Edellisinä keskinä hitaalla Jupiterilla liikkuessamme olemme kerran jos toisenkin kiitelleet isoja valkoisia moottoriveneitä, jotka ohittavat valtavan peräaallon kera hitaammat ja pienemmät aivan liian läheltä. Liekö tiedon, ymmärryksen vai käytöstapojen puutteellisuutta noilla isoilla valkoisilla, mutta tuollaiset ohitukset voivat aiheuttaa ihan todellisia vaaratilanteita tai vähintäänkin isoja hankaluuksia hitaammissa veneissä. Kaiken on oltava tämän varalta kiinnitettynä. Niinpä nyt, vaikka Siriuksella ei niin helposti jalkoihin jäädäkään, olemme varustelleet venettämme näitä merten ritareita silmällä pitäen. Alla kuva termospullon säilytyksestä: termari pysyy siinä missä pitää, kun se on kiinni seinässä nahkaremmillä. Kätevää, tilaa säästävää ja kaiken lisäksi näin koira- ja hevosihmisen estetiikan tajuun vetoavaa tuollainen pehmeäksi öljytty tuoksuva nahka.


Jupiterin aikana haaveilin uunista. Siriuksen myötä haave kävi todeksi ja eilen muiden valmistelujen ohessa testasimme, kuinka uunissa käy pakasteleivonnaisten paistaminen. Uuniruokia toki on mukava hitaasti kokkailla, mutta toisinaan tarvitaan ensiapua ja hätäruokaa Dr. Oetkeriltä tai Vaasan Kotiuunilta. Totesimme, että valmispizza paistuu mukavasti uunin alatasolla, mutta osin hölmöyttään ja osin testimielessä tämä leipuri hiiva paistoi myös pakastepullat samalla tasolla. Kivan rapeat ja synkät pohjat saatiin voisilmäpulliin. Muuten ne kyllä olivat oikein hyviä. Ensi kerralla siis ymmärrän paistaa pullat ylempänä. Hyvä että kämmensin kotisatamassa, enkä jossakin pienessä ulkosaaressa, missä korvaavia herkkuja ei ole yhtä helppo järjestää.


Valmistelut jatkuvat Siruksella: värikyniä ja teroitin, sokeria, pyykinpesuainetta, Scrabble, virvelit, haavit ja suurennuslasit, viininlehtikääryleitä, fileointiveitsi, tuoreyrtit, lakanat, Campari, jääpalapussit, lääkelaukun päivitys....

Paljon on vielä tehtävää, mutta eipä aikaakaan, kun käännetään Siriuksen keula kohti länttä. Sitä odotellessa.


maanantai 27. kesäkuuta 2016

Juhannustaikaa järviluonnossa

Ei tällä kertaa merellä...

Siriuksen miehistö vietti keskikesän ja valon juhlaa länsisuomalaisessa järviluonnossa, mikä oli tänä vuonna loistovalinta säiden puolesta. Saimme nauttia täysin rinnoin helteestä ja auringosta ja uimavedetkin olivat lämmenneet mukavasti.

Suomalainen meriluonto on lyömättömän upea, mutta mukavaa oli vaihteeksi tarkastella järvi- ja jokiympäristöjen meininkiä. Hienoja juttuja, kerta kaikkiaan.



 Oletko katsonut lumpeenkukkaa tarkasti?

Neidonkorento on kuin lentävä koru. Virtaavan joen maisemissa ja koskien läheisissä suvantopaikoissa näitä sinisenä välkehtiviä kauniita hyönteisiä lenteli sadoittain. Kuvaaminen oli vaikeaa, mutta yhden onnistuin saamaan talteen.

Neidonkorennon tapaa useimmiten erilaisista virtaavista vesistöistä aina joenvarsilta pienille metsävirroille. Tummansinisen koiraan kokonaan värittyneet siivet ja perhosmaisen lepattava lento erottavat lajin heti kaikista muista suomalaisista sudenkorennoista immenkorentoa lukuunottamatta. Nämä kaksi lajia ovat ainoat Suomessa tavatut neidonkorennot.

Koko: 45-49mm. Suurikokoinen, keskimäärin suurin yhtäläissiipisemme. Siivet hyvin leveät, keskikohdastaan leveät, ja siipisuonitus hyvin tiheää. Lentää usein perhosmaisesti lepatellen joenvartta pitkin, siiveniskut melko hitaat.


Ritariperhonen ilahdutti meitä myös. Kookas upea perhonen kiinnostui värikkäistä vaatteistamme ja lepatteli ympärillämme pitkään, välillä kukista mettä etsien. Näin ehdin senkin ikuistaa puhelimen kameralla. Ritarin liitelevä lento ja iso koko tuo mieleen linnun.

 Ritari eli ritariperhonen on yksi Suomen suurimmista päiväperhosista. Sen siipien kärkiväli on noin 65–95 mm. Yläpuolelta ritari on pääasiassa keltaisen ja mustan kirjava. Takasiivessä on myös sinistä. Takasiiven alaosassa on pitkä kannus, jonka tyvellä on punainen täplä. Lento on nopea, voimakasta, suoraviivaista ja pitkäliitoista.

 Myös hyvin rohkean ja uteliaan kyyheppusen kanssa vietimme tovin. Kohtaaminen oli rauhanomainen ja kiinnostus molemminpuolista. Tällä kertaa juhlan kunniaksi tumma puku.

Talttahampaan työnäyte

Joen varrelta löysimme useita majavan risupesiä.  En ole ennen päässyt tutkimaan majavan vaikuttavaa työnjälkeä. Tämän rinnalla kokenutkin piiluttajamestari saattaa mennä hiljaiseksi. Kun lattahäntäisen metsurin puunkaatohommia pääsi tutkimaan ajan kanssa, voi vain ihmetellä, kuinka paljon ja suuriakin puita talttahammas on pannut lakoon jokea padotakseen.

Heräsi haave viettää joskus yö telttaillen noilla majavamailla. Jospa voisi nähdä lattahännän ihan ilmielävänä omassa ympäristössään.


Hienoja luontokokemuksia jälleen. Noita kohtaamisia oli mukava muistella valoisan kesäyön metsänuotiolla tunnelmoiden.


keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Sihius

Paskiaiset!  Lokit ja tiirat, nuo merielämän sulostuttajat. Tunnelma ei olisi rannoilla sama ilman lokkien merellistä kirkunaa, mutta ei se suuremmin huononisi, vaikka nämä luojanluomat puhtaanvalkoiset pommikoneet lakkaisivat täplittämästä veneiden kuomuja kakkapläjäyksillään.

Siriuksen vaaleanbeige kuomu on ilmeisesti oikein houkutteleva maalitaulu, sillä lähes joka kerta, kun veneelle saavumme, on joku ilmojen iloisista taitureista onnistunut tykittämään valkoisenkirjavat roiskeet keskelle kuomua.

Nyt saa riittää! Siriukselle muutti häijykatseinen laiturien kauhu, Sihius, joka käy koko kumisen olemuksensa voimalla taistoon ilmojen paskiaisia vastaan. Sihius lepää kuomun katolla ja lähettää tuimia katseita kaikille, jotka uhkaavat kakkia yläilmoista Siriuksen päälle. Saa nyt nähdä, kuinka paljon kakkalingot kumikäärmettä kunnioittavat, mutta huonokin keino on parempi kuin kauhallinen lokinp....aa. Toivottavasti.



maanantai 13. kesäkuuta 2016

Valoisan kesän tuntua Lähteelässä

Viikonloppuna teimme mukavan yöretken Porkkalanniemen Lähteelään. Sirius ei lähtenyt matkaan yksin, vaan samalla reissulla oli mukana 4 muutakin venekuntaa kerhostamme. Laiturikaveriksi saimme tutun Leaninan. Nämä veneet seurustelevat nätisti jo melkein rutiinilla.


Lauantain sääennustetta kuulosteltiin pitkin viikkoa - tulisiko sadetta vai aurinkoa. Lopulta ilmasto osoittautui aivan ok suomalaiseksi kesäkeliksi. Hiki ei tullut, mutta hyvin pärjättiin. Illalla aurinkokin paljasti meille kauniit kasvonsa ja saunareissulla tuli jo aivan oikean kesän tuntu, vaikka meri olikin vielä raikas uida. No, ihana olohan siitä tulee - viileästä vedestä ja puusaunan löylyistä. Eipä paljoa tarvinnut illalla unta odotella.

Lähteelässä muuten on hyvä muistaa, että kivikkoinen pohja ei suosi uimahyppyjä. Alla kuvassa olevan puusaunan laiturin päässä, aivan keskellä, on iso kivi alle metrin syvyydessä pinnasta. Varoituslaput voisivat mielellään olla nykyistä näkyvämmätkin. 

 

Sunnuntaiaamun taivas aukesi kirkkaana ja sinisenä. Tuntui ihanalta juoda aamukahvia aurinkoisella kannella ja fiilistellä venelaiturin raikasta, kirkkaan sinivalkoista aamutunnelmaa. Kävimme myös Leaninan miehistön kanssa reippailemassa rantakallioilla, metsässä ja lintutornilla. Metsässä tuoksui jo helteisen männikkökankaan tuoksu - se, joka niin kuuluu Suomen kesään.

Lähteelässä avasimme uusien perunoiden kauden, siitäkin lisäboostia kesäfiilikselle. Ei voi mitään, kyllä rannan silokalliolla auringossa nautitut silli ja uudet perunat vaan ovat taivaallisen hyviä. Nelihenkinen miehistömme nautiskeli sujuvasti täyden kattilallisen pikkupottuja. Oliskohan meri-ilmalla mitään tekemistä asian kanssa?


Paluumatkalla meillä aikuisilla oli ilo nauttia matkustajan roolista, kun 6-vuotias pikkukipparimme ohjasi (toki koko ajan valvotusti) Siriusta vakain ottein ja vauhdista nauttien. Siriuksen kuljettaminen 16 solmun matkanopeudella tuntuu pikku käsissä varmasti mahtavalta, onhan se yli tuplasti entisen veneemme matkavauhtiin nähden.

Tuohon alla olevaan kuvaan liittyen: Siriuksen hyviin puoliin kuuluu myös ihana valoisuus. Koska makuuhyttejä lukuun ottamatta veneen tilat sijaitsevat korkealla ja isot ikkunat aukeavat joka suuntaan, veneessä todella pääsee nauttimaan Suomen kesän valosta. Lisää avaruuden tuntua tuo koko veneen levyinen iso avattava kattoluukku sekä avotilan kuomun ikkunaseinä. Ensi talvena teetämme kuomuun myös täyskokoiset kirkkaat sivuikkunat, jolloin jo entuudestaan valoisa veneemme muuttuu lasiterassimaisen avaraksi, kuten jo nimensäkin puolesta Sirius Starlightin kuuluu olla. Itse asiassa Lähteelässä yöpyi samaan aikaan kanssamme toinen Sunmar 870C ja siinä tuo haaveilemamme kuomun ikkunaratkaisu oli tehty. Hienolta näytti!


Upean aurinkoisena päivänä mereltä kertyi vapauden tunnetta, valoa ja happea taas yhden työviikon käynnistämiseen. Kyllä Suomen kesä vaan on hieno!



maanantai 6. kesäkuuta 2016

Taivaanrannanmaalari

Viikonloppuna ihailimme todellista värien ja tunnelmien ilotulitusta Suvisaariston taivaalla. Suomen kesän taivaanrannanmaalari oli ilmeisesti luomiskautensa huipulla vuoroin laveeratessaan herkillä pastelleilla, vuoroin täyteläisin värein herkutellessaan.

Lauantaina juhlistimme veneilykaverimme J:n tutkinnon valmistumista venekerholla. Saunan terassilta aukesi mykistyttävän upea suomalainen kesäyön auringonlasku. Jo yksin tämän näyn takia Suomen kesä on aivan omaa luokkaansa.


Seuraavana päivänä ihailimme Kaapparisaaren rantakallioilta taivaan taiteilijan toista teosta. Nyt sudittiin dramaattisin siveltimenvedoin ja paletin siniset sävyt olivat pääosassa. Taivas muuttui puuskaisessa tuulessa jatkuvasti, mutta tämän sinisen hetken ehdin ikuistaa.

Hienon näköistä, vai mitä?