Siriuksen miehistö vietti keskikesän ja valon juhlaa länsisuomalaisessa järviluonnossa, mikä oli tänä vuonna loistovalinta säiden puolesta. Saimme nauttia täysin rinnoin helteestä ja auringosta ja uimavedetkin olivat lämmenneet mukavasti.
Suomalainen meriluonto on lyömättömän upea, mutta mukavaa oli vaihteeksi tarkastella järvi- ja jokiympäristöjen meininkiä. Hienoja juttuja, kerta kaikkiaan.
Oletko katsonut lumpeenkukkaa tarkasti?
Neidonkorento on kuin lentävä koru. Virtaavan joen maisemissa ja koskien läheisissä suvantopaikoissa näitä sinisenä välkehtiviä kauniita hyönteisiä lenteli sadoittain. Kuvaaminen oli vaikeaa, mutta yhden onnistuin saamaan talteen.
Neidonkorennon tapaa useimmiten erilaisista virtaavista vesistöistä
aina joenvarsilta pienille metsävirroille. Tummansinisen koiraan
kokonaan värittyneet siivet ja perhosmaisen lepattava lento erottavat
lajin heti kaikista muista suomalaisista sudenkorennoista immenkorentoa
lukuunottamatta. Nämä kaksi lajia ovat ainoat Suomessa tavatut
neidonkorennot.
Koko: 45-49mm. Suurikokoinen, keskimäärin suurin yhtäläissiipisemme. Siivet hyvin leveät, keskikohdastaan leveät, ja siipisuonitus hyvin tiheää. Lentää usein perhosmaisesti lepatellen joenvartta pitkin, siiveniskut melko hitaat.
Ritariperhonen ilahdutti meitä myös. Kookas upea perhonen kiinnostui värikkäistä vaatteistamme ja lepatteli ympärillämme pitkään, välillä kukista mettä etsien. Näin ehdin senkin ikuistaa puhelimen kameralla. Ritarin liitelevä lento ja iso koko tuo mieleen linnun.
Ritari eli ritariperhonen on yksi Suomen suurimmista päiväperhosista. Sen siipien kärkiväli on noin 65–95 mm. Yläpuolelta ritari on pääasiassa keltaisen ja mustan kirjava.
Takasiivessä on myös sinistä. Takasiiven alaosassa on pitkä kannus,
jonka tyvellä on punainen täplä. Lento on nopea, voimakasta, suoraviivaista ja pitkäliitoista.
Myös hyvin rohkean ja uteliaan kyyheppusen kanssa vietimme tovin. Kohtaaminen oli rauhanomainen ja kiinnostus molemminpuolista. Tällä kertaa juhlan kunniaksi tumma puku.
Talttahampaan työnäyte
Joen varrelta löysimme useita majavan risupesiä. En ole ennen päässyt tutkimaan majavan vaikuttavaa työnjälkeä. Tämän rinnalla kokenutkin piiluttajamestari saattaa mennä hiljaiseksi. Kun lattahäntäisen metsurin puunkaatohommia pääsi tutkimaan ajan kanssa, voi vain ihmetellä, kuinka paljon ja suuriakin puita talttahammas on pannut lakoon jokea padotakseen.
Heräsi haave viettää joskus yö telttaillen noilla majavamailla. Jospa voisi nähdä lattahännän ihan ilmielävänä omassa ympäristössään.
Hienoja luontokokemuksia jälleen. Noita kohtaamisia oli mukava muistella valoisan kesäyön metsänuotiolla tunnelmoiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti