Jotain samaa rauhaa

Sain eilen mieluisan kyydin töistä, kun Jupiter tuli lomailevan miehistön kanssa Helsinkiin. Hauskaa vaihtelua niin veneily- kuin työmatkamielessä. Tuntui aika mukavalta kävellä Lönkkaa Hietalahden rantaan ja nähdä oma vene odottamassa siellä laiturissa. Jupiter näytti jotenkin niin hauskalta; ystävälliseltä, lämpöiseltä ja symppikseltä urbaanin sykkeen pyörteissä, aggressiivisen näköisten isojen valkoisten vierellä, taustallaan telakan nosturit.

 

 

Keittelimme veneessä kahvit ja fiilistelimme kaupungin tunnelmaa tästä näkökulmasta. Pojat halusivat onkia. Ohikulkijoita hymyilytti. Poikia hymyilytti vielä enemmän, kun siiman päässä sätki saalista. Voi sitä kesälomaa ihan hyvin viettää Helsingin keskustassa kalastellenkin. Shoppailemaan ja ruuhkassa ryntäilemään ehti sitten joskus toiste.

Jotenkin tilanteen henkeen sopi, että kävelimme Hietaniemen kauppahalliin herkkuostoksille. Sielläkin vallitsi lumoavan kiireetön ja lämmin tunnelma, keskellä kaupungin iltapäiväruuhkaista kuhinaa. Ja kun astuimme hallin ovesta ulos, tapasimme kadulla Koffin hevoset. Sitä samaa edelleen: ympärillä kiiltäväkylkiset autot kiisivät pitkin mukulakivikatuja, mutta nämä kaksi isoa tupsujalkaa - taisivat olla Thor ja Ludvig - seisoivat rauhassa ja katselivat kaupungin vilinää ystävällisin silmin. Ihan kuin Jupiter, saman värisiäkin. Sinebrychoff kertoo nettisivuillaan hevosistaan:  Jykevät jyllantilaiset ovat ihanteellisia vetämään olutvaunuja. Tärkeitä luonteenpiirteitä ovat myös ystävällisyys sekä kyky tulla toimeen ihmisten ja muiden hevosten kanssa.

Aurinko kaivautui pilvien takaa esiin, kun myöhemmin käynnistimme Jupiterin moottorin ja käänsimme kokan kohti kotisatamaa. Siellä merellä pari isoa venettä ryskytti menemään kovalla kiireellä. Jupiterissa otettiin enemmän fiilistelyn kannalta. Mitä sitä turhaan kiirehtimään, merellä ja tässä veneessä ollaan aina perillä. Niinpä puksuttelimme kohti kaunista Suvisaaristoa rennolla otteella. Jäimme vielä Keilaniemen lasitornien edustalle hetkeksi kalaan. Samaa kontrastia nähtiin sielläkin. Toimistojättien teräksen ja lasinkiiltävien seinien vierellä Jupiterin ilta-auringossa hehkuva mahonki näytti kauniilta.

Tuli sellainen tunne, ettei meillä ole kiire. Siinähän me jo oltiin, perillä ja ihan rauhassa tosiaan.