maanantai 29. helmikuuta 2016

Ilotulitus meriturvallisuuden kunniaksi

Kevään aurinkoiset säät saavat sydämen tykyttämään jo malttamattomasti - alkaisipa veneilykausi pian! Tekisi mieli päästä merelle, tai edes jollakin tavoin venepuuhiin.

Eilen pääsimme fiilistelemään auringossa vapaana lainehtivan meren rantaan hyvän asian siivellä: Espoon ja Helsingin meripelastusyhdistykset järjestivät Espoossa hätämerkinantoharjoituksen. Tilaisuudessa oli mahdollista hävittää vanhat hätäraketit ja soihdut tai käyttää ne harjoitusmielessä.



Me Kipparin kanssa pääsimme ampumaan vanhat raketit ja sytyttämään vanhat hätäsoihdut. Harjoitus oli paitsi hauska, myös hyödyllinen. Ei sillä, etteikö noissa merkinantovälineissä olisi selkeitä ohjeita... mutta on kuitenkin eri asia lukea ohje, kuin oikeasti ampua vaikkapa tuollainen käsille potkaiseva raketti.


Meillä nuo harjoitusammunnat sujuivat ihan mallikkaasti, mitä nyt toinen minun ampumistani raketeista ja toinen soihduistani osoittautuivat suutareiksi. Hyvä muistutus, veneessä kannattaa olla hätäraketteja ja soihtuja riittävä määrä. Rannassa nähtiin kuitenkin tilanteita, joissa joku arempi yrittäjä ei onnistunut ampumaan rakettia tai sytyttämään hätäsoihtua. Tilanne voi tuntua sen verran jännittävältä ja raketin kädessä pitäminen sen verran hurjalta, ettei sytytysnarun napakka vetäiseminen millään onnistu. Harjoittelu - ja siinä onnistuminen - on siis tarpeen siltä varalta, että joskus noita välineitä tarvitsisi tositilanteessa käyttää.

Kiitos vapaaehtoisille meripelastajille harjoittelumahdollisuudesta, hyvästä opastuksesta ja kaikin puolin mukavasta tilaisuudesta!


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Veneettömän venekokin suosikit

Helmikuu. Valo lisääntyy. Tuleva veneilykausi siintää jo mielessä. Kohta veneilykuume nousee tappiinsa venemessuilla, joten ehkäpä pienimuotoinen aktivoituminen on tässäkin osoitteessa paikallaan. Meidän miehistömme on tosin vielä ilman venettä, mutta toivorikkaina ja rohkeasti suunnittelemme tulevan kesän reissuja. Tai no... ainakin haaveilemme niistä.

Minulle veneilyyn ja meriretkiin liittyy olennaisena osana hyvä ruoka. Katselin kaihoissani viime kesän valokuvia ja yllättäen ruoka ja ruokailu oli yksi kuvakavalkadin kantavista teemoista. Ruoanlaitto ja ruokahuolto venereissulla on oma kiinnostava lajinsa. Meri-ilmahan on ruoan paras mauste, joten keskinkertainenkin kokki pääsee kokemaan onnistumisen elämyksiä. Melkein kaikki veneen keittiössä valmistuva on järjettömän hyvää jo yksinomaan siitä syystä, että ollaan merellä.

Edellisessä veneessämme Jupiterissa keittiö, kuten muutkin tilat, oli kompakti mutta toimiva. Veneessä kaksiliekkinen liesi, kylmä ja lämmin vesi (tiskaaja kiittää) ja jääkaappi riittivätkin pitkälle. On kuitenkin hyvä miettiä hetki koreografiaa ennen kuin ampaisee pitempään reissuun, ellei halua suunnitella reittiä kauppojen perusteella. Pienissä saaristopuodeissa ei ole automarkettien valikoimaa ja hintatasokin on eri.

Yksi itsestäänselvyys on se, että säilykkeistä on apua, kun kylmäsäilytystilat ovat rajalliset. Itse tykkään varata reissuun mukaan esim. säilöttyjä savumuikkuja ja maustettuja tonnikaloja, koska niukimmillaan purkki säilykekalaa riittää pastan kastikkeeksi, kun lisäksi kerää saaresta hyvän nipun ruohosipulia. Go Greenillä on mainioita kasvissäilykkeitä; erilaisia papuja, herneitä ja valmiita kastikepohjia kuten chili sin carne ja green curry. Noita itse maustamalla ja täydentämällä syntyy hyvää veneruokaa helposti ja vähällä tiskillä. Kookosmaidosta tai -kermasta riittää myös iloa venekeittiössä. Ja ne tutut, mehevät hiilloksella ritilän päällä grillatut ananasrenkaat kuuluvat myös sarjaan "Riemua Säilykkeistä". Hernekeittoa klassikkona tuskin tarvitsee tässä edes mainita.

Kananmunat säilyvät ilman kylmää ja niistä valmistaa helposti monenlaista hyvää ja täyttävää sapuskaa. Munia siis meriretken ostoslistalle.

Soijarouhe on säilyvää ja siitä syntyy helposti vaikka täytemokko tortilloihin tai pastakastike. Meillä, kun miehet syövät lihaa ja minä en, soijarouhe on aika toimiva "hätäruoka", koska se muistuttaa hyvin valmistettuna jauhelihaa. Rouhe ei paina paljon, eikä vie tilaa siihen nähden, kuinka täyttäviä ruokia siitä syntyy. Perusvarma veneen hätävara on pussillinen kuivapastaa, purkki Muttin tomaattimurskaa, soijarouhetta ja sopivia mausteita. Valmis purkkipesto toimii myös ihanan suolaisena hätävarana. Punainen pesto peittoaa vihreän mennen tullen ainakin meillä.

Alkukesästä luonnosta löytyy ruohosipulin lisäksi muutakin kivaa, tuoretta ja herkullista aterian lisuketta. Oma suosikkini on vuohenputki, jonka alkukesän kiiltävät nuoret versot ovat tosi hyviä voin ja valkosipulin kanssa pannulla käytettyinä tai tuoreeltaan salaatissa. Lajintunnistuksen kanssa tulee tietysti olla tarkkana. Karvasmantelin makuiset pihlajan silmut, monikäyttöiset nuoret nokkoset ja kirpeät ketunleivät löytävät tiensä myös lautaselle meidän veneessä, jos niitä saarista löytyy. Aivan rantautumispaikkojen läheltä ei ehkä kannata kerätä kasveja lautaselle. Ja jos puusto on harvalukuista, ne silmutkin on kiva jättää saaressa riipimättä.

Kun kesä etenee heinäkuulle,  saarista löytyy keittiöön sieniä (kesällä on jo kanttarelleja, tatteja ja haperoita) ja marjoja. Itse poimin viime heinäkuussa aamiaisjogurttiin useamman kourallisen lakkoja eräästä saaresta, kun löysin kallioiden kainalosta sopivia soistuneita lämpäreitä. Luksusta!

Vesi. Vettähän kukaan ei tietysti muutenkaan tuhlaa, mutta veneessä sen suhteen oppii pitkillä reissuilla säästeliääksi, jos käyttää luonnonsatamia. Vähätiskisyys on plussaa, kun ruokia suunnitellaan. Samoin ainakin meidän veneessä kokki, allekirjoittanut siis, pohtii myös, voiko esim. vesihauteessa käytetyn kuuman veden hyödyntää myöhemmin tiskaamiseen tai johonkin muuhun järkevään käyttöön. Termospullo on avuksi siis. Toinen veteen liittyvä hyödyllinen vehje veneessä on perinteinen kahvipannu, jossa veden keittäminen on turvallisempaa, nopeampaa ja energiataloudellisempaa kuin avoimessa kattilassa. Etenkin jos on ihan pakko keittää vettä vesillä ollessa. Toki fiksumpaa on keittää se vesi termariin jo ennen kuin köydet irrotetaan laiturista. Ja siitä kattilasta puheen ollen: kahvat käännetään AINA seinään päin. Jos et heti keksi miksi, tulet sen oppimaan veneen ahtaissa tiloissa.

Termarin kuuma vesi ja valmis pikapuuro pelastaa kesken matkankin, jos kiljuva nälänhätä iskee vaikka pikkumiehistöön. Vaikka tietenkään ylenmäärin pakattuja (=roskaa tuottavia, teollisia ja kalliita) tuotteita ei noin lähtökohtaisesti kuulukaan suosia, pikapuurojen hyvä puoli on myös se, ettei synny työlästä kattilatiskiä veneeseen. Meidän miehistössä Elovenan Omena-Kaneli on valikoitunut lemppariksi. Se paitsi maistuu, myös tuoksuu hyvältä erityisesti sateisina aamuina.

Tuoreet yrtit ovat venekokin salainen ase. Pitkään reissuun on hyvä pakata kunnon kasvimaa. Meillä se tarkoittaa vähintään basilikaa, korianteria, persiljaa, ruohosipulia ja minttua. Kun kookkaat ruukkuyrtit laitetaan suht korkeareunaiseen muovilaatikkoon ja muistetaan säännöllisesti kastella, ne pukkaavat satoa hyvään tahtiin. Korkeassa laatikossa vallitsee trooppinen mikroilmasto nääs. Basilika esimerkiksi on tosi satoisa,  kun sen muistaa pitää lämpimässä (älä jätä kylmään tuuleen merellä ollessasi) ja poimii oikein, eli latvoja napsimalla. Mintun kanssa teen itse niin, että lohkaisen puutarhassa kasvavasta piparmintusta reippaan osan ruukkuun mukaan. Piparminttuhan ei tuosta ole moksiskaan. Siitä sitten riittää ruokiin ja vaikka mojitoihin, toisin kuin kaupan rimpuloista.

Muista kasvikunnan antimista tietysti perunat ja juurekset, kaalit, sipulit, purjo, mehevä myskikurpitsa ja ne kuitenkin liian raakana myytävät avocadot säilyvät hyvin ilman kylmäsäilytystä. Tomaatit, kurkut ja kesäkurpitsat ovat totta kai mukana myös ja säilyvätkin melko hyvin, kunhan ne eivät haudu paahteessa, helteessä, muovipusseissa tai tiukoissa muovikääreissä, eivätkä ole omenoiden ja banaanien kanssa samassa paikassa (etyleenin vuoksi). 



Fiksu venekokki tietysti hyödyntää reissussa kauppapäivät ostamalla joitakin pakasteita. Jos veneessä ei ole pakastelokeroa, pakasteet toimivat hetken kylmäkalleina, ennen kuin päätyvät nälkäisen miehistön lautasille. Aamulla lähtösatamasta ostetut pakastekatkaravut ja valmis pakastepullataikina pitävät välipalajogurtit viileinä iltapäivään saakka, kunnes ilahduttavat rantautumisen jälkeen hyvin ansaittujen katkarapusalaatin/-pastan ja tikkupullien muodossa. Tähän tapaan.

Kylmäkalleista puheen ollen: Viikonloppureissun ruoat / juomat säilyvät kylminä tosi pitkään vaikka styroxisessa kylmäboxissa, kun sekaan heitetään pakastettu 1½ litran mehupullo tai tiiliskivimehu. Limua ei kannata pakastaa tai syntyy alkuräjähdys ja vettä taas on aika turhaa kuskata kiinteässä olomuodossa kylmätilaa viemässä.

Toistaiseksi meillä ei ole ollut veneessä uunia. Toivon, että joskus vielä on, sillä mielessä on monia superhyviä uuniherkkuja, joita on vuosien varrella tuttujen veneissä tullut valmistettua. Mintulla ja hunajalla kruunatut vuohenjuusto-päärynäleivät nyt esimerkiksi. Kylmän valkoviinin kera taivaallista veneen kannella nautittuna. Jos joskus on se uuni, nämä miehistön ikisuosikit päätyvät sinne - ja varmasti sitten tänne blogiinkin.

Mutta... kunhan nyt ensin olisi edes vene! Kokataan vasta sitten.