Hyppy märälle kalliolle

Se hetki oli taas. Viime perjantaina, kun Suomeen vihdoin - ainakin hetkeksi - saapui kesä. Se, kun ensimmäistä kertaa tositarkoituksella kannettiin yöpymiskamat Siriukseen ja ladattiin jääkaappiin aika hyvät systeemit. Valmistauduttiin kuin suurempaankin urheilusuoritukseen.

Niin no, olihan se taas urheilusuoritus. Vieras ranta, ruotsinlaivan aallot, märkä kallio. "Joo, tuolla on kiiloille sopivia koloja. On siellä jotain vanhoja lenkkejäkin. On tähän joku joskus pysähtynyt. Koklataan vaan. Näkyyks kiviä, voisko joku tähystää nyt siellä keulassa? Onks se pohja ihan sileeta kalliota? Tuleeko ankkuri sukkana perässä? No hitto, kokeillaan."

Ja sitten.... lähestyminen.... (apua, uskaltaako tolle liukkaalle kalliolle hypätä?)... joo ei oo kiviä.... (pakko hypätä... hirvittää).... enää metri.... kohta on pakko uskaltaa.... iik.... miks minä? satavarmasti lippaan... än-yy-tee-nyt.... ja.... HYPPY!

Pysyin pystyssä. Ei kolissut. Ankkurikin piti.
Siriuksen kausi 2017 on alkanut. Skål sille!