Kesän pitkä merireissu lähestyy. Kaikkien arjen kiireiden ja epävakaiden kelien keskellä tämä heinäkuun alku on koittanut hiukan yllättäen ja huomaan, että on vielä paljon tehtävää, pakattavaa ja muistettavaa, ennen kuin voimme irrottaa Siriuksen köydet kotilaiturista ja suunnata kohti seikkailua.
Heinäkuusta on sääennusteiden ja sammakoiden mukaan tulossa säiden puolesta vähän sellainen sun tällainen. Niinpä valmisteluissa lähdetään meillä siitä, että joka päivä sataa ja tuulee ja kaikki sitä parempi on ihanaa bonusta. Kirjoja, seurapelejä ja kunnollisia ulkoilukamppeita pakataan mukaan reilulla kädellä. Nyt olemme hyvin onnellisia Siriuksen isosta katetusta, itsetyhjentyvästä ja lämmitettävästä avotilasta ja siitä, että edellisen omistajan asentama uistelutarga jätettiin kuomun alle paikoilleen. Se on nimittäin mainio naulakko ulkovaatteille. Suomen kosteanraikkaat kesäsäät - vaikka pääosin plussan puolella pysyttelevätkin - aiheuttavat päänvaivaa veneissä, joissa märkien sadekamojen säilytys ei hoidu yhtä kätevästi.
Jos helle ei hellisikään, täytyy ainakin venekokin helliä seikkailijoita herkuilla. Kauppalistaa on koottu tunteella ja taidolla. Siriuksessa ei haluta kärsiä nälästä eikä ankeista eväistä. Ruokia ja juomia on jo pakattu melko lailla mukaan. Eilen juuri kaappeja inventoidessani totesin, että säilytystilat ovat mainiot ja suurta iloa kokille tuottaa esimerkiksi kuvassa oleva herkkukaappi, jonne kelpaa kätkeä lämmittävät teet, kahvit ja rommit sekä roima määrä suklaata ja kaikenlaista muuta mukavaa.
Edellisinä keskinä hitaalla Jupiterilla liikkuessamme olemme kerran jos toisenkin kiitelleet isoja valkoisia moottoriveneitä, jotka ohittavat valtavan peräaallon kera hitaammat ja pienemmät aivan liian läheltä. Liekö tiedon, ymmärryksen vai käytöstapojen puutteellisuutta noilla isoilla valkoisilla, mutta tuollaiset ohitukset voivat aiheuttaa ihan todellisia vaaratilanteita tai vähintäänkin isoja hankaluuksia hitaammissa veneissä. Kaiken on oltava tämän varalta kiinnitettynä. Niinpä nyt, vaikka Siriuksella ei niin helposti jalkoihin jäädäkään, olemme varustelleet venettämme näitä merten ritareita silmällä pitäen. Alla kuva termospullon säilytyksestä: termari pysyy siinä missä pitää, kun se on kiinni seinässä nahkaremmillä. Kätevää, tilaa säästävää ja kaiken lisäksi näin koira- ja hevosihmisen estetiikan tajuun vetoavaa tuollainen pehmeäksi öljytty tuoksuva nahka.
Jupiterin aikana haaveilin uunista. Siriuksen myötä haave kävi todeksi ja eilen muiden valmistelujen ohessa testasimme, kuinka uunissa käy pakasteleivonnaisten paistaminen. Uuniruokia toki on mukava hitaasti kokkailla, mutta toisinaan tarvitaan ensiapua ja hätäruokaa Dr. Oetkeriltä tai Vaasan Kotiuunilta. Totesimme, että valmispizza paistuu mukavasti uunin alatasolla, mutta osin hölmöyttään ja osin testimielessä tämä leipuri hiiva paistoi myös pakastepullat samalla tasolla. Kivan rapeat ja synkät pohjat saatiin voisilmäpulliin. Muuten ne kyllä olivat oikein hyviä. Ensi kerralla siis ymmärrän paistaa pullat ylempänä. Hyvä että kämmensin kotisatamassa, enkä jossakin pienessä ulkosaaressa, missä korvaavia herkkuja ei ole yhtä helppo järjestää.
Valmistelut jatkuvat Siruksella: värikyniä ja teroitin, sokeria, pyykinpesuainetta, Scrabble, virvelit, haavit ja suurennuslasit, viininlehtikääryleitä, fileointiveitsi, tuoreyrtit, lakanat, Campari, jääpalapussit, lääkelaukun päivitys....
Paljon on vielä tehtävää, mutta eipä aikaakaan, kun käännetään Siriuksen keula kohti länttä. Sitä odotellessa.
