Maa - ilma - meri

Jupiterin vesillelasku oli jälleen kevään odotettu kohokohta. Jo muutamaa iltaa ennen h-hetkeä kannoimme veneeseen varusteita ja sisustimme kesäkotiamme käyttökuntoon. Voi, päästäisiinpä vesille jo! Veneen kyljet kiilsivät kuin peili, sisällä tuoksui puhtaalle, balsamicot ja oliiviöljyt oli aseteltu kauniisti etiketit suorassa maustekaappiin ja uudet talvella teetetyt patjat istuivat just eikä melkein. Tällaisen vaaka-merkkisen veneilijän näkökulmasta nämä ovat hirveän isoja ja tärkeitä asioita. Pitää olla aika ihanaa. Se on kivempaa sillä tavalla.

 Kerro kerro kuvastin, ken on maassa ahkerin...

Kyllä täällä kelpaa pötkötellä ja nukahtaa laineiden liplatukseen.Noin kasarisiniset nuo patjat eivät kyllä oikeasti ole, millä lie Flashdance-filtterillä kuvattu...

Aikaisin aurinkoisena aamuna nosturiauto ajoi pihaamme ja nosti armaamme zeppeliiniksi siniselle taivaalle. Pohjamaali näytti siltä, että Kippari on ollut millintarkkana siinäkin. Kelpasi!

Matka kohti kotisatamaa sujui joutuisasti ja pian vaihtui elementti maasta ja ilmasta mereksi. Jupiterin kanssa ei tarvitse jännittää, kelluuko se, mutta käynnistys talven jälkeen on aina oma hetkensä. Yanmar ei kyllä ole meitä pettänyt koskaan.

Ei se pettänyt tälläkään kertaa. On se kone! Muistan kun venettä ostettiin, arvoisa ystävämme Konemestari - joka itse työskentelee kaukana isoilla maailman merillä - totesi, että tuo on hyvä. Ja kyllä se on. Ei sillä, että itse noista koneista paljoakaan ymmärtäisin (Kippari vastaa meillä siitä puolesta), mutta jos ei ole ongelmia, se on hyvä. Ja sitten tuo kone myös näyttää aika kauniilta, eikö? Sekin on hyvä.