Maailman laidalla

Meillä on lempisaari. Sinne ei ole hirvittävän pitkä matka, mutta se tuntuu sijaitsevan maailman laidalla. Tuo saari on myös Jupiterin lempipaikka, se on viihtynyt siellä jo ennen kuin tuli meidän perheeseemme.

Eilen vietimme satumaisen päivän saarella - maailman laidalla.

Jupiter tutussa, rakkaassa saaressa.

Saariston kesä kukkeimmillaan.

Kirkasta, raikasta, kylmää.

Vapautta äärettömään saakka.

Jäimme ihanan saaremme vangeiksi merisumun vuoksi. Kuten aina, nytkin sumu ilmestyi nopeasti ja peitti näkyvyyden. Oli vain saari, linnut, meri, me ja Jupiter. Matkustajalaivojen sumutorvet huusivat jossakin valkoisessa tyhjyydessä. Tuntui ihanalta ja vapauttavalta istua meren hiomalla sileällä rantakivikolla ja todeta, että tässä nyt ollaan, kunnes sumu meidät vapauttaa. Otin auringonlämpimillä kivillä suloiset päiväunet. Kun heräsin, näin rantavehnät, kalliot ja kirkkaana kimaltavan meren. Maailma oli palannut. Ja me palasimme maailmaan.