keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Pikku puuhia

Liikuttavaa intoa on ilmoilla. Itseäkin naurattaa se pikku puuhastelun määrä ja into, mitä tähän aikaan vuodesta - erityisesti uuden veneen tultua perheeseen - on havaittavissa. Kipparin puuhat ovat järkeviä: Veneen kaasulaitteiden koeponnistus, joidenkin köysien uusiminen, moottorin jumiutuneen sinkin vaihtaminen, yhden luukun jousen korjaus, katsastusvarusteiden tsekkaus, paukkuliiveihin uudet panokset ja sen sellaista. Mutta mitä tekee allekirjoittanut?

Olen ostanut yhden nätin, mutta järjettömän kalliin sisustustyynyn, joka sopii upeasti aterion sohvalle (mistä se tietenkin arkikäytössä vipataan pois tieltä). Sitten olen hankkinut ihanan tuoksuisen käsisaippuan vessaan. Niin ja vessan kaappiin käsivoiteen, joka on tosi kauniissa alumiinituubissa. Tosin sen tuoksu on vähän ristiriidassa tuon tuoksuvan käsisaippuan kanssa. Hmm....enpä tiedä.

Eilen riemastuin, kun edellisen veneemme patjat taidolla uusinut mainio Verhoilu Vilja oli aivan kuin ajatuksiani lukien valmistanut myyntiin vettä ja likaa hylkivät säänkestävät ulkotyynyt, jotka ovat mittojensa ja kuosinsa puolesta aivan kuin Siriuksen sitloodaa ja auringonottohetkiä varten suunnitellut. Ostin tyynyt saman tien parempaan talteen. Ehdottoman tärkeä hankinta.



Olen myös suunnitellut uusien verhojen hankkimista, mutta en ole vielä ryhtynyt toimenpiteisiin. Olen hahmotellut veneen uusia nättejä nimi- ja rekkaritarroja, mutta en ole vielä ryhtynyt toimenpiteisiin. Olen miettinyt millaiset matot veneeseen teetettäisiin, mutta en ole vielä blaa blaa. Siivoushommia olen miettinyt, mutta silläkään saralla en ole ihan vielä... On niin peevelin kylmä, pitää vielä hetki odottaa. Sitä paitsi hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Viime sunnuntaina ajoimme Kipparin kanssa veneelle ihan vaan veneellä käymisen ja pikku venepuuhailun ilosta. Joimme kahvia, kuuntelimme radiota ja otimme joitakin mittoja - ja joitakin mittoja unohdimme ottaa. Räntäsateesta nauttien rapsutin irti vanhoja rispaantuneita tarroja veneen kyljestä. Sormet olivat lopulta kohmeesta turvonneet, punaiset ja tönköt, mutta sainpahan tarrat irti ja jotakin pientä konkreettista aikaiseksi.

Näistä pikku puuhista ja ei-ehkä-niin-keskeisistä hankinnoista tässä nautitaan, kunnes koittaa se ensimmäinen lämmin vapaapäivä, kun pääsemme puunaamaan veneen lattiasta kattoon ja tekemään siitä oman näköisemme. Käsisaippuoineen kaikkineen.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Tähdistä kirkkain

Sirius (α Canis Majoris, α CMa) Ison koiran tähdistössä on Maasta katsoen tähtitaivaan kirkkain tähti.

Voi onnenpäivää, meillä on jälleen vene! Ehdimme sympaattisen Jupiterin myynnin jälkeen etsiä kauan itsellemme parasta venettä, sitä tähdistä kirkkainta.  Monia veneitä kävimme katsomassa, mutta aina niissä oli jotakin, mikä ei natsannut ajatuksiimme. Välillä veneet olivat todella kaukana myynti-ilmoitusten kuvauksista, eikä ollut harvinaista sekään, että myyntikuvat oli otettu vanhoina hyvinä aikoina, ennen myytävän veneen rappiotilaa. Eräässä veneessä jopa kasvoi sisällä sammalta! Usko meinasi jo loppua - arvelin että tuleva kesämme menisi ilman venettä.

Helmikuussa se sitten kuitenkin kolahti. Veneilyn amor ampui meitä nuolella, kun kävimme jälleen katsomassa yhtä ehdokasta. Tämä vene - Sunmar 870C - oli merkkinsä ja mallinsa puolesta meille aivan vieras. Olimme kuitenkin lukeneet siitä pelkkää hyvää niin netin aina jännittäviltä keskustelupalstoilta kuin venelehtien jutuistakin. Itse asiassa koko idea tästä veneestä tuli eräältä keskustelupalstalta,  kun puolivitsinä laitoin sinne kysymyksen ideoista hyväksi puoliliukuvaksi perheveneeksi. Kiitos siis sinulle tuntematon Sunmar-veneilijä, joka kerroit meille tästä unelmaveneestä!

Unelmavene?  Kuulostaa aika kovalta heitolta. Mutta kyllä, meille tämä Sirius on Unelmavene. Uskon, että se olisi sitä monelle muullekin meidän kaltaisellemme perheveneilijälle. Miksikö? Olimme pohtineet loistavat ja aivan liian tarkat kriteerit uudelle veneellemme silloin, kun Jupiter myytiin. Toisaalta toivoimme löytävämme monelta osin samantyyppisen veneen kuin Jupiter, mutta samaan aikaan toisaalta halusimme hieman lisää tilaa, nopeutta ja ominaisuuksia. Uuden veneemme tuli siis olla
- noin 9-metrinen
- alle 3 m leveä (mahtuakseen talvisäilytykseen pihaamme)
- puoliliukuva
- oikeasti merikelpoinen ja vankka
- selvästi uppoumarunkoista Jupiteria nopeampi, mutta ok myös uppoumanopeuksilla
- jonkin verran myös tilavampi
- ovella suljettava sisätila
- akselivetoinen, ei kuitenkaan epätaloudellinen
- makuutilat vähintään neljälle aikuiselle siten, ettei vuoteita tarvitse purkaa päiväksi 
- ulkoa ei puuta
- lämmin vesi ja uuni
- kompakti ja hallittava, esim. mielellään keulapotkurilla varustettu
- hyvin pidetty ja mieluiten hyväksi tunnettua merkkiä
- ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä: meidän budjetissamme

Jokainen veneitä tunteva tietää, että tällaisen listan kanssa ei ole kovin helppoa löytää venettä. Ei, vaikka jostakin ominaisuudesta olisi valmis tinkimään. No, meille kävi kuitenkin hyvin. Vain lämminvesijärjestelmän jouduimme tähän veneeseen asentamaan, muuten vene oli juuri sitä, mistä haaveilimme. Bonuksena vielä se, että vene tulee tosi mukavalta perheeltä hyvästä kodista, jossa siitä on pidetty huolta. Kiitokset L&R, myitte meille ihanan veneen.

Kaupat sovittiin veneestä helmikuussa, mutta jännitys säilyi eiliseen saakka, jolloin oli vesillelaskun ja koeajon aika. Vene käynnistyi talven jälkeen moitteitta, käyttäytyi kaikin puolin kauniisti ja osoittautui meille aivan nappivalinnaksi. Niinpä jossakin auringonpaisteen ja räntäsateen välimaastossa vene vaihtoi virallisestikin omistajaa. Me saimme ajaa sen uuteen kotisatamaan. Nätisti se asettui laituripaikalleen ja teki meidät hyvin, hyvin onnellisiksi.

Sirius on tullut kotiin <3


maanantai 29. helmikuuta 2016

Ilotulitus meriturvallisuuden kunniaksi

Kevään aurinkoiset säät saavat sydämen tykyttämään jo malttamattomasti - alkaisipa veneilykausi pian! Tekisi mieli päästä merelle, tai edes jollakin tavoin venepuuhiin.

Eilen pääsimme fiilistelemään auringossa vapaana lainehtivan meren rantaan hyvän asian siivellä: Espoon ja Helsingin meripelastusyhdistykset järjestivät Espoossa hätämerkinantoharjoituksen. Tilaisuudessa oli mahdollista hävittää vanhat hätäraketit ja soihdut tai käyttää ne harjoitusmielessä.



Me Kipparin kanssa pääsimme ampumaan vanhat raketit ja sytyttämään vanhat hätäsoihdut. Harjoitus oli paitsi hauska, myös hyödyllinen. Ei sillä, etteikö noissa merkinantovälineissä olisi selkeitä ohjeita... mutta on kuitenkin eri asia lukea ohje, kuin oikeasti ampua vaikkapa tuollainen käsille potkaiseva raketti.


Meillä nuo harjoitusammunnat sujuivat ihan mallikkaasti, mitä nyt toinen minun ampumistani raketeista ja toinen soihduistani osoittautuivat suutareiksi. Hyvä muistutus, veneessä kannattaa olla hätäraketteja ja soihtuja riittävä määrä. Rannassa nähtiin kuitenkin tilanteita, joissa joku arempi yrittäjä ei onnistunut ampumaan rakettia tai sytyttämään hätäsoihtua. Tilanne voi tuntua sen verran jännittävältä ja raketin kädessä pitäminen sen verran hurjalta, ettei sytytysnarun napakka vetäiseminen millään onnistu. Harjoittelu - ja siinä onnistuminen - on siis tarpeen siltä varalta, että joskus noita välineitä tarvitsisi tositilanteessa käyttää.

Kiitos vapaaehtoisille meripelastajille harjoittelumahdollisuudesta, hyvästä opastuksesta ja kaikin puolin mukavasta tilaisuudesta!


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Veneettömän venekokin suosikit

Helmikuu. Valo lisääntyy. Tuleva veneilykausi siintää jo mielessä. Kohta veneilykuume nousee tappiinsa venemessuilla, joten ehkäpä pienimuotoinen aktivoituminen on tässäkin osoitteessa paikallaan. Meidän miehistömme on tosin vielä ilman venettä, mutta toivorikkaina ja rohkeasti suunnittelemme tulevan kesän reissuja. Tai no... ainakin haaveilemme niistä.

Minulle veneilyyn ja meriretkiin liittyy olennaisena osana hyvä ruoka. Katselin kaihoissani viime kesän valokuvia ja yllättäen ruoka ja ruokailu oli yksi kuvakavalkadin kantavista teemoista. Ruoanlaitto ja ruokahuolto venereissulla on oma kiinnostava lajinsa. Meri-ilmahan on ruoan paras mauste, joten keskinkertainenkin kokki pääsee kokemaan onnistumisen elämyksiä. Melkein kaikki veneen keittiössä valmistuva on järjettömän hyvää jo yksinomaan siitä syystä, että ollaan merellä.

Edellisessä veneessämme Jupiterissa keittiö, kuten muutkin tilat, oli kompakti mutta toimiva. Veneessä kaksiliekkinen liesi, kylmä ja lämmin vesi (tiskaaja kiittää) ja jääkaappi riittivätkin pitkälle. On kuitenkin hyvä miettiä hetki koreografiaa ennen kuin ampaisee pitempään reissuun, ellei halua suunnitella reittiä kauppojen perusteella. Pienissä saaristopuodeissa ei ole automarkettien valikoimaa ja hintatasokin on eri.

Yksi itsestäänselvyys on se, että säilykkeistä on apua, kun kylmäsäilytystilat ovat rajalliset. Itse tykkään varata reissuun mukaan esim. säilöttyjä savumuikkuja ja maustettuja tonnikaloja, koska niukimmillaan purkki säilykekalaa riittää pastan kastikkeeksi, kun lisäksi kerää saaresta hyvän nipun ruohosipulia. Go Greenillä on mainioita kasvissäilykkeitä; erilaisia papuja, herneitä ja valmiita kastikepohjia kuten chili sin carne ja green curry. Noita itse maustamalla ja täydentämällä syntyy hyvää veneruokaa helposti ja vähällä tiskillä. Kookosmaidosta tai -kermasta riittää myös iloa venekeittiössä. Ja ne tutut, mehevät hiilloksella ritilän päällä grillatut ananasrenkaat kuuluvat myös sarjaan "Riemua Säilykkeistä". Hernekeittoa klassikkona tuskin tarvitsee tässä edes mainita.

Kananmunat säilyvät ilman kylmää ja niistä valmistaa helposti monenlaista hyvää ja täyttävää sapuskaa. Munia siis meriretken ostoslistalle.

Soijarouhe on säilyvää ja siitä syntyy helposti vaikka täytemokko tortilloihin tai pastakastike. Meillä, kun miehet syövät lihaa ja minä en, soijarouhe on aika toimiva "hätäruoka", koska se muistuttaa hyvin valmistettuna jauhelihaa. Rouhe ei paina paljon, eikä vie tilaa siihen nähden, kuinka täyttäviä ruokia siitä syntyy. Perusvarma veneen hätävara on pussillinen kuivapastaa, purkki Muttin tomaattimurskaa, soijarouhetta ja sopivia mausteita. Valmis purkkipesto toimii myös ihanan suolaisena hätävarana. Punainen pesto peittoaa vihreän mennen tullen ainakin meillä.

Alkukesästä luonnosta löytyy ruohosipulin lisäksi muutakin kivaa, tuoretta ja herkullista aterian lisuketta. Oma suosikkini on vuohenputki, jonka alkukesän kiiltävät nuoret versot ovat tosi hyviä voin ja valkosipulin kanssa pannulla käytettyinä tai tuoreeltaan salaatissa. Lajintunnistuksen kanssa tulee tietysti olla tarkkana. Karvasmantelin makuiset pihlajan silmut, monikäyttöiset nuoret nokkoset ja kirpeät ketunleivät löytävät tiensä myös lautaselle meidän veneessä, jos niitä saarista löytyy. Aivan rantautumispaikkojen läheltä ei ehkä kannata kerätä kasveja lautaselle. Ja jos puusto on harvalukuista, ne silmutkin on kiva jättää saaressa riipimättä.

Kun kesä etenee heinäkuulle,  saarista löytyy keittiöön sieniä (kesällä on jo kanttarelleja, tatteja ja haperoita) ja marjoja. Itse poimin viime heinäkuussa aamiaisjogurttiin useamman kourallisen lakkoja eräästä saaresta, kun löysin kallioiden kainalosta sopivia soistuneita lämpäreitä. Luksusta!

Vesi. Vettähän kukaan ei tietysti muutenkaan tuhlaa, mutta veneessä sen suhteen oppii pitkillä reissuilla säästeliääksi, jos käyttää luonnonsatamia. Vähätiskisyys on plussaa, kun ruokia suunnitellaan. Samoin ainakin meidän veneessä kokki, allekirjoittanut siis, pohtii myös, voiko esim. vesihauteessa käytetyn kuuman veden hyödyntää myöhemmin tiskaamiseen tai johonkin muuhun järkevään käyttöön. Termospullo on avuksi siis. Toinen veteen liittyvä hyödyllinen vehje veneessä on perinteinen kahvipannu, jossa veden keittäminen on turvallisempaa, nopeampaa ja energiataloudellisempaa kuin avoimessa kattilassa. Etenkin jos on ihan pakko keittää vettä vesillä ollessa. Toki fiksumpaa on keittää se vesi termariin jo ennen kuin köydet irrotetaan laiturista. Ja siitä kattilasta puheen ollen: kahvat käännetään AINA seinään päin. Jos et heti keksi miksi, tulet sen oppimaan veneen ahtaissa tiloissa.

Termarin kuuma vesi ja valmis pikapuuro pelastaa kesken matkankin, jos kiljuva nälänhätä iskee vaikka pikkumiehistöön. Vaikka tietenkään ylenmäärin pakattuja (=roskaa tuottavia, teollisia ja kalliita) tuotteita ei noin lähtökohtaisesti kuulukaan suosia, pikapuurojen hyvä puoli on myös se, ettei synny työlästä kattilatiskiä veneeseen. Meidän miehistössä Elovenan Omena-Kaneli on valikoitunut lemppariksi. Se paitsi maistuu, myös tuoksuu hyvältä erityisesti sateisina aamuina.

Tuoreet yrtit ovat venekokin salainen ase. Pitkään reissuun on hyvä pakata kunnon kasvimaa. Meillä se tarkoittaa vähintään basilikaa, korianteria, persiljaa, ruohosipulia ja minttua. Kun kookkaat ruukkuyrtit laitetaan suht korkeareunaiseen muovilaatikkoon ja muistetaan säännöllisesti kastella, ne pukkaavat satoa hyvään tahtiin. Korkeassa laatikossa vallitsee trooppinen mikroilmasto nääs. Basilika esimerkiksi on tosi satoisa,  kun sen muistaa pitää lämpimässä (älä jätä kylmään tuuleen merellä ollessasi) ja poimii oikein, eli latvoja napsimalla. Mintun kanssa teen itse niin, että lohkaisen puutarhassa kasvavasta piparmintusta reippaan osan ruukkuun mukaan. Piparminttuhan ei tuosta ole moksiskaan. Siitä sitten riittää ruokiin ja vaikka mojitoihin, toisin kuin kaupan rimpuloista.

Muista kasvikunnan antimista tietysti perunat ja juurekset, kaalit, sipulit, purjo, mehevä myskikurpitsa ja ne kuitenkin liian raakana myytävät avocadot säilyvät hyvin ilman kylmäsäilytystä. Tomaatit, kurkut ja kesäkurpitsat ovat totta kai mukana myös ja säilyvätkin melko hyvin, kunhan ne eivät haudu paahteessa, helteessä, muovipusseissa tai tiukoissa muovikääreissä, eivätkä ole omenoiden ja banaanien kanssa samassa paikassa (etyleenin vuoksi). 



Fiksu venekokki tietysti hyödyntää reissussa kauppapäivät ostamalla joitakin pakasteita. Jos veneessä ei ole pakastelokeroa, pakasteet toimivat hetken kylmäkalleina, ennen kuin päätyvät nälkäisen miehistön lautasille. Aamulla lähtösatamasta ostetut pakastekatkaravut ja valmis pakastepullataikina pitävät välipalajogurtit viileinä iltapäivään saakka, kunnes ilahduttavat rantautumisen jälkeen hyvin ansaittujen katkarapusalaatin/-pastan ja tikkupullien muodossa. Tähän tapaan.

Kylmäkalleista puheen ollen: Viikonloppureissun ruoat / juomat säilyvät kylminä tosi pitkään vaikka styroxisessa kylmäboxissa, kun sekaan heitetään pakastettu 1½ litran mehupullo tai tiiliskivimehu. Limua ei kannata pakastaa tai syntyy alkuräjähdys ja vettä taas on aika turhaa kuskata kiinteässä olomuodossa kylmätilaa viemässä.

Toistaiseksi meillä ei ole ollut veneessä uunia. Toivon, että joskus vielä on, sillä mielessä on monia superhyviä uuniherkkuja, joita on vuosien varrella tuttujen veneissä tullut valmistettua. Mintulla ja hunajalla kruunatut vuohenjuusto-päärynäleivät nyt esimerkiksi. Kylmän valkoviinin kera taivaallista veneen kannella nautittuna. Jos joskus on se uuni, nämä miehistön ikisuosikit päätyvät sinne - ja varmasti sitten tänne blogiinkin.

Mutta... kunhan nyt ensin olisi edes vene! Kokataan vasta sitten.
 

maanantai 24. elokuuta 2015

Hiljaiseloa

Aurinkoa ja Suolaa-blogimme hiljenee toistaiseksi, sillä rakas Jupiterimme löysi yllättäen uuden hyvän kodin. Kiitos Jupiter kaikesta ja hyvää matkaa kohti uusia seikkailuita!

Me etsimme uutta seikkailualusta ja palaamme blogiin, kun palaamme vesille.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Seikkailuja Saaristomerellä

Jupiterin ja kaveriveneidemme Vilkkaan ja Millennium Falconin Suuri Meriretki 2015 on edennyt Saaristomerelle. Olemme kierrelleet lukuisia paikkoja, meille entuudestaan tuttuja ja tuntemattomia. Välillä laivueemme on hajaantunut, koska erilaiset tilanteet ja intohimot ovat johdattaneet meitä eri suuntiin. Sitten on taas ollut mukava palata kimppaan jatkamaan seikkailua.

Monessa satamassa Jupiter on ollut sataman pienin. Olemme yöpyneet 40 -, jopa 50-jalkaisten veneiden vierellä. Högsårassa saimme kunnian yöpyä maailman ympäri purjehtineen s/y Belmontin seurassa. Jurmossa taas olimme erittäin tuulisessa kelissä sataman ainoa ei-purkkari, vieressämme valtava katamaraani,  joka ei pikkuaallokossa paljon hievahda. Emme siis ihan aina ole olleet yksi muista, vaan pikemminkin (siellä Jurmossa nimittäin) "Tulitteks te tolla tässä tuulessa? Vau."

Kaikki tämä on vain kasvattanut kiintymystä ja kunnioitusta tätä venettä kohtaan. Jupiter ei ole mikään turha kippo, vaan täysiverinen seikkailija. "Ehkä pieni mutten silti heikko. Siks selkä suorassa mä seison" , kuten Uniikki riimittelee Pikkukipparin lempibiisissä.

Jurmo oli yksi meidän miehistömme must - kohteista tällä reissulla. Olen itse sellainen luonnontonkija, että saaren ainutlaatuisuus ja outo, maaginen tunnelma kiehtoi valtavasti. Melkein voi kuvitella saaren nummilla yksin kulkiessaan tapaavansa maahisen tai Velho Gandalfin. Puuhakkaita myyriä siellä ainakin tapaa. Loputtomat kiviset rannat ja kummalliset munkinkehät kuiskivat tarinoita jostain vuosituhansien takaa. Kivien pinnalla kasvaa värikkäitä hienon hienoja jäkälämuodostelmia, kuin karttoja suurten salaisuuksien äärelle. Sorarannoilla kasvaa useampia harvinaisia kasveja ja upeimpina valtavia siniharmaita merikaaleja.

Pikkukipparit nauttivat saaresta omalla tavallaan. Jäkälien sijaan he puuhastelivat puisen leikkilaivan parissa. Hauskinta oli etsiä ja laittaa laivan kyytiin kaikenlaista miehistöä ja matkustajaa. Alempana kuva kokoonpanosta,  jossa kapteenin ja matkustajien virkoja hoitavat kampelat ja perämiehen pesti on langennut edesmenneelle simpulle.

Jurmon edustalla tapasimme kaksi harmaahyljettä, jotka nousivat veneen vierellä pintaan kuin tervehtimään meitä. Kohtaamiset sykähdyttivät sen verran, että kun pari päivää myöhemmin jätimme kiehtovan Jurmon aamukuudelta taaksemme,  suuntasimme Jupiterin nokan valtaväylien sijaan ulkoluodoille toiveenamme löytää vielä hylje tai pari. Veneemme syväys antaa mahdollisuuden tällaisiinkin päähänpistoihin.

No, tuona varhaisena aamuna ajoimme parisen tuntia hiljaa, mutta mitään ei näkynyt. Pikkukipparit heräsivät kasin maissa ja ehtivät pukeutua, kun sitten vihdoin alkoi tapahtua. Ensin pinnalla näkyi yksi kaljupää,  sitten toinen. Loppujen lopuksi näimme aamun aikana yhteensä kolmisenkymmentä harmaahyljettä. Oli hienoa kellua aurinkoisella merellä, kun iso lauma halleja tuijotti meitä veneen lähellä ja ilmassa kuului vain hylkeiden puuskutusta, puhinaa ja pärskimistä. Iso Elämys, yksi ikimuistoisia luontohetkiä.

Hienolta tuntui myös tänä aamuna Örössä, kun saimme aamukahvipöydässä ihailla veneen yllä liitelevää isoa merikotkaa. Örö, sata vuotta suljettuna ollut kaunis linnakesaari pitää myös sisällään monenlaisia tarinoita ja valtavasti nähtävää niin luonnosta kuin sotahistoriasta kiinnostuneelle.

Saaristomeren luonto on upea. Meriluonto ylipäätään on. Joskus seikkailut ja elämykset ovat isoja, kuten meidän hyljeaamumme, joskus pienenpieniä, kuten Jurmon kivien monenkirjavat pitsiset jäkäläkartat. Tärkeää on avata silmät ihmeille ja olla niistä kiitollinen. Kuten myös siitä, että on mahdollisuus viettää kesää näin. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että Jupiter aikanaan tuli meille. Se on avannut aivan uuden seikkailujen maailman. Niin meille isoille kuin Pikkukippareillekin.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Turhaa annoskateutta

Aika raikasta säätä on pidellyt tänä kesänä. Merellä onneksi ilmasto-olosuhteet ovat sikäli olleet ok, että ihan hyvin on meidän retkemme aikana aurinkoa saatu ja t-paita-paljasjalkasäistäkin on nautittu, mutta mistään vuosisadan helteistä ei voi puhua.

Jupiterin Wallas huollettiin alkukesästä. Se ja ajolämmitin ovat pitäneet huolen siitä, ettei veneessä ole tarvinnut palella. Satamissa, joissa on maasähkö, olemme välillä käyttäneet Wallaksen sijaan sähkölämmitintä, jonka saa pienelle teholle. Lähinnä tällöin on haluttu kuivattaa kamoja ilman ihmeempää lämmitystehoa. Kun kajuuttarakenne on hengittävää puuta ja sisätilat kunnolla ovella suljettavissa, niin oikein mukavasti ollaan arktista kesää vietetty.

Vaikka Jupiter näyttää monessa satamassa isoihin purkkareihin nähden aika maltillisen kokoiselta,  on se kuitenkin toimiva perhevene ja lomakoti. Takakajuutassa nukkuu 2 aikuista mukavasti ja keulassa 2-3 matkalaista. Lämminvesivaraaja takaa tarvittaessa mahdollisuuden jopa lämpimään peseytymiseen, jos ainoastaan luonnonsatamissa liikutaan eikä ole satamapalveluita tarjolla. Fasiliteetit siis varsin ok,  vaikkei mittaa ole kuin vajaat 8 m.

Tällaisia tässä tänään mietin. Olin nimittäin katsellut hiukan kateellisena hienoja isoja veneitä, kunnes kaveriveneemme Millennium Falconin kippari tänään totesi: "Jupiter näyttää kyllä tosi söpöltä tuolla merellä." Niinhän se näyttää. Ja sen lisäksi on varsin viihtyisä ja toimiva, vaikkei väylän nopein vene olekaan. Ja tämän lisäksi kulkee lähes ilmaiseksi, toisin kuin ne setelitukkuja nielevät isot valkoiset.

Tällä on varaa myös ajaa. Se on aika kivaa.
Ei siis aihetta annoskateuteen.