"Vastakohdat täydentävät toisiaan", onko kuluneempaa fraasia kuultu? Mutta kyllä se niin on, viime aikojen seikkailut Jupiterilla ovat taas osoittaneet todeksi tuonkin.
Eräänä kirkkaana maanantai-iltana päätimme lähteä kotisatamasta jälleen kohti Helsinkiä. Sää oli loistava ja meri leppoisa. Mukavaa ja rentoa hissun kissun lipua kohti kaupunkia. Ohitimme Melkin ja kuvasin Pihlajasaaren uimarannan söpöjä värikkäitä uimakoppeja. Aivan yhtäkkiä kuvien värit alkoivat haalistua ja muutenkin maailma muuttui epätarkaksi. Merisumu. Se nousi taas.
Kuten aina, nytkin sumu valtasi maiseman hämmästyttävän nopeasti. Ajoimme Jupiterin lähimpään laituriin, Hietalahden torin rantaan. Tuskin näimme eteemme. Tuntui aavemaiselta ajaa aivan isojen risteilyalusten kyljestä, kun synkät valtavat hahmot kohosivat korkeuksiin mutta ääriviivoja ei erottanut.
Sumu ei hälvennyt, ei tietoakaan siitä, joten päätimme yöpyä Hietalahden rannassa. Veneestä löytyi onneksi ainekset aavemaisen sumusään illalliseen.
Jälleen olimme sumun vankeina - ja jälleen tilanne oli huikean hieno. Fiilis oli täydellisen epätodellinen, jotenkin steam punk -henkinen.
Viikkoa myöhemmin nautimme aivan toisenlaisesta venereissusta. Mantereella vallitsi kesähelle (harvinaista herkkua tänä kesänä!). Aurinkoisessa ja tuulisessa säässä ajoimme erääseen tuttuun saareen. Reipas tuuli nosti aamupäivällä vaahtopäitä rantaan asti, joten sumusta ei ollut pelkoa. Sää oli timantinkirkas ja niin raikas kuin olla voi. Tuuli onneksi laantui iltaa kohden. Nyt olimme ison meren äärellä, keskellä kaunista saaristoluontoa. Lapset pyydystivät katkarapuja ja merikotiloita, minä metsästin täydellistä käärmekuvaa. Huvinsa kullakin.
Kaapparisaaren täysikuu oli kaunis.
Seuraavana päivänä söimme rauhassa aamiaisen, kalastelimme, luontoretkeilimme ja pohdimme, että jossakin vaiheessa olisi kotiin lähdön aika, kun SE iski: Lettulukko! Lettulukko on veneeseen itseasentuva lisävaruste, joka aiheuttaa sen, ettei vene liikahda laiturista, ennen kuin kuski saa lettuja. Tällaiseen hienouteen meidät aikanaan tutustutti edesmennyt hieno veneilykaverimme SuuriSeikkailija, jonka veneessä lettulukko lukittui aika ajoin. Näin siis kaivettiin Jupiterin keittiöstä lettutaikinasysteemit, pantiin ulkogrilli tulille ja Kipparille valurautapannu kouraan. Lettulukko laukesi ja Jupiter kuljetti kuuliaisesti pulleamasuisen miehistön kotisatamaan.
Upeita ja vastakohtaisin tavoin täydellisiä venereissuja molemmat, urbaani steam punk-yö ja
Kaapparisaaren aurinkotuulinen luontoviikonloppu. Se juuri veneilyssä on hienoa; ei tarvitse kökkiä metsän keskellä itikoiden syötävänä, vaan voi fiiliksen mukaan valita kaupungin keskustaa, leppoisaa sisäsaaristoa tai ulkosaariston karunkaunista rajuutta. Täydellistä aina kumminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti